Niin monta kirkkoa.
Uutena kristittynä, Jeesuksen seuraajana, Jeesukseen uskovana, aloin etsiä paikkaa, jossa tavata muita samoin uskovia. Ihmisiä, jotka uskovat Jeesukseen. Raamattuun. Ihmeisiin. Enkeleihin. Demoneihin. Pyhän Hengen voimaan. Ja että se jotenkin huokuisi ilmapiirissä. En ole aikaisemmin kiinnittänyt huomioita näihin moniin kirkkoihin ja haaroihin, joita kristillisyydestä löytyy, vaikka olen tietysti ollut niistä tietoinen. Suurimmista ainakin. Mutta jotenkin en tunnu löytävän kotia.
Mietin, että olenko outo ja liian kriittinen ja skeptinen vai ovatko muut jotenkin epäkriittisiä. Missä on hedelmät? Raamattu sanoo, että hedelmistä te heidät tunnette. Oikeat opettajat ja profeetat. Kun etsin Jumalaa ja pohdin, miten voisin löytää uskon Jumalaan, aloitin siitä että tein niin kuin näin uskovien tekevän.
Luin Raamattua. Liityin kirkkoon. Kävin aikuisrippikoulun.
Siitä minulla onkin sananen.
Rippikoulussa ollessani hälytyskellot soivat päässäni. Mitä tämä on? Tuntui etteivät rippikoulun vetäjät itsekään juuri uskoneet Raamattuun. He jopa painottivat moneen otteeseen, että Raamatun tarinat ovat vain vertauskuvia, ja vähän taivastelivat joitakin kristillisyyden suuntauksia joissa niihin uskotaan. Eli eihän Mooses nyt oikeasti jakanut merta kahtia, se on vain vertauskuva vissiin. Muut osallistujat naurahtavat ja nyökkäilevät. Nuo hullut amerikkalaiset... Uskoa nyt Raamattuun.
Suurin osa niistä, jotka olivat osallistumassa, halusivat liittyä kirkkoon ollakseen kummeja. He sanoivat, että tähän kirkkoon on niin helppo liittyä, kun ei tarvi juuri mitään tehdä. Vetäjät taas kertoivat, että evankelisluterilaisessa kirkossa tärkeää on uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen ja käydä ehtoollisella, jotenkin oudolta tuntuva painotus ehtoollisella käymisessä oli. Eikä oikeastaan muuta tarvita. Mietin väkisinkin, tulenkohan kuitenkaan löytämään samanmielisiä ihmisiä täältä… Oloni on lähinnä hämmentynyt, ja sisälläni on tunne, että tämä ei ole se tie mitä etsin.
En muista kuulleeni siitä, kuinka Jeesus on sinut pelastanut ja kuinka suuri tapahtuma Jeesuksen kuoleminen ristillä ja ylösnousemus todella on, mitä se oikeasti merkitsee. Miltä meidät on pelastettu? Että olemme kuoleman omia ilman Jeesusta. Että olemme henkiä, joiden matka jatkuu täältä luonnollisesta maailmasta johonkin. Ja on myös Pyhä Henki, Totuuden Henki. (Siitä ei taidettu mainita mitään. Ehkä jonkun rukouksen lopussa mainittiin sekin.)
Että on myös pahoja henkiä, riivaajia, demoneja, you name it, ja että Raamatussa Jeesus häätää niitä ihmisistä ja pyytää myös meitä tekemään niin. Se on yksi ensimmäisistä teoista, joita mainitaan kristittyjen tekevän. Se on itse asiassa iso teema Raamatussa aina Vanhasta Testamentista Uuteen Testamenttiin. Tärkeää olisi vapauttaa kahlitut. Niin monet meistä elää orjana jollekin, vaikka meillä on vapahtaja… Omat demonini ainakin istuivat mukavasti kirkossa, kun kävin siellä kuuntelemassa. Niillä ei ollut huolen häivää.
Miksiköhän?
Jeesusta kutsutaan myös Jumalan karitsaksi. Ja meitä kristittyjä Jeesuksen ruumiiksi. Nyt kun mietin, tämä kirkko näine pappeineen tuntuu olevan päätön lammas. Tämän kirkon pää ei ole ainakaan Jeesus. Se on susi lampaan vaatteissa. Tunnen niin hyvin vahvasti.
Silmät ja korvat ovat portteja sieluusi, joten valitsen aika tarkkaan ketä kuuntelen ja mitä katson ja millä mielellä. Koetan erottaa, että mikä henki taustalla vaikuttaa, onko se Pyhä Henki vai joku muu… Arviointikyky näihin asioihin onkin asia, jonka puolesta monesti rukoilen. Ja tämä tunne on vain vahvistunut tässä ajan kuluessa.
Voika samassa kirkossa olla sekä valheellisisa että aitoja opettajia? Varmaan. En ole nähnyt hedelmiä tosin. Vähän laulua ja rukoilua ja ehtoollinen, mitkä ei sinällään ole huonoja asioita (rakastan virsiä). Mutta ei ihmeitä, vapautta, parantumista, profetoimista… Sana joka tulee mieleen on kädenlämmin. Käytkö sinä haaleassa, ellei jopa kylmässä ja kuolleessa kirkossa, jossa mitään ei tapahdu? Vai roihuaako siellä Pyhän Hengen tuli? Tuntuuko siellä Jumalan läsnäolo, että Jumalan käsi on tämän kirkon yllä?
Tiedän että on olemassa myös kirkkoja joiden pää on Jeesus Kristus. Sellaista etsin. Mutta tärkeintä on että Jeesus on sinun elämäsi pää. Mitä se siis tarkoittaa? Minusta se tarkoittaa sitä, että käännyt vanhan elämäsi tieltä ja lähdet seuraamaan Jeesusta. Koska Hän on elämäsi pää.
En halua loukata ketään tällä kirjoituksella, kunhan kerron omia ajatuksiani, joita olen pyöritellyt päässäni viime aikoina. Ja kuulunhan itsekin tähän kirkkoon tällä hetkellä, ja evankelilaisluterilaisen kirkon sisällä on monen monta erilaista kirkkorakennusta ja pappia. Ja varmasti paljon ihmisiä, jotka uskovat Jeesukseen ja Raamattuun koko sydämellään. Mutta sisimmässäni tunnen, että kaikki ei ole oikein. Tunnetko sinä?
Surullista kyllä ev.lut. kirkossa, kansankirkko kun on, on jopa työntekijöissä paljon niitä, jotka eivät edes usko. Mutta kyllä on paljon uskoviakin luterilaisia, riippuu tietysti paljon siitä missä asuu, että mikä meininki siellä on. Minähän olen luterilainen, ja täällä meillä päin on tosi elävä ev.lut. srk. En tiedä onko siellä teillä esim. Kansanlähetyksen toimintaa, se on sellainen kirkon herätysliike, josta voisit tykätä.
Mutta toisaalta sitä elävää uskoa löytyy kyllä vapaista suunnista, kuten helluntailaiset, vapaakirkko, baptistit. Kannattaa tutustua noihin, jos siellä mihin muutitte on jotain noista seurakunnista. Minäkin pyörin osittain myös vapaitten suuntien piirissä, ja sen perusteella mitä olet jakanut täällä, uskon että voisit viihtyä niissä piireissä. Hengellinen koti on kyllä tärkeää olla, joten toivottavasti löydät itsellesi sellaisen ❤️🙏
Kiva kuulla että siellä päin on elävä meininki! Pitää tutkia että mikä meno täällä sitten on. Ajattelin minä tuossa kirkossa käydä kuuntelemassa, jospa mieli muuttuisi ja tapaisi vaikka uusia ystäviä. 🙂
Mutta tuo aikuisrippikoulukokemus oli aika hämmentävä… Ihan kuin tavoitteena olisi saada jäseniä, ei jakaa evankeliumia ja pelastaa sieluja.
Siunausta sinulle alkavalla uskontiellä. Oman hengellisen kodin löytyminen olisi kyllä tärkeää, kodin, josta saisi oikeanlaista tukea hengelliselle kasvulle, ystävyyttä ja hyvää toveruutta. Nykyään on, harmillista kyllä paljon erilaisia seurakuntia, jotka voivat viedä myös harhaan eivätkä nojaa apostolien opetukseen uskosta Herraan Jeesukseen, mikä on kristinuskon ydin. Ei meidän tarvitse uskoa enkeleihin (heitäkin toki on) eikä etenkään panna uskoamme pahoihin henkiin (heitäkin on ja ne juuri on vaaraksi uskossa kasvulle). Toivon, että löydät terveellä pohjalla toimivan seurakuntayhteyden ja tsemppaan Minnaa. Olen iloinen, että löysin blogisi ja toivon sinulle kaikkea hyvää ja siunausta alkaneelle uskon vaellukselle. Oikein ihanaa ja valoisaa syksyä.
Hei Aino, kiva että löysit tänne! 🙂 Minulla kai on jokin jännä tapa olla kuulumatta mihinkään ”ryhmään”, olin koulussakin se tyyppi, jolla oli ystäviä siellä ja täällä, mutta ei sellaista omaa ”jengiä” niin sanotusti. Kristinuskossa kaipaisi vähän sellaista, mutta silmäilen erilaisia kirkkoja ja seurakuntia vielä aika varoen, tämä koko aihe on minulle niin uutta. Ajattelin käydä tutustumassa paikallisiin seurakuntiin, mutta en koe painetta liittyä mihinkään, jos en tunne sitä omakseni.
Tietenkään ei tarvitse laittaa uskoaan enkeleihin tai pahoihin henkiin, vaan Jeesukseen. <3 Mutta aihe luonnollisesti kiinnostaa minua paljon, koska en aikasemmin uskonut niihin tippaakaan, ja nyt olen nähnyt elämässäni kumpiakin. Se on aika iso muutos ajatteluun. Minusta tuntui, että jos aiheesta olisi puhunut esim. siellä rippikoulussa, ihmiset siellä olisivat ajatelleet, että olen hullu... Nykyään en välitä, onneksi.
Siunausta sinullekin! 🙂